Dordrecht-Schiphol-Helsinki

Coming home....<3
Nukuinpa tosi hyvin, heräsin 9.08 ekan kerran ja yritin  väen vängällä nukkua lisää, mutta sen verran oli jännitystä ilmassa, ettei onnistunut :D Viimeinen aamupala siinä sängyssä, ulkona oli kirkasta ja ilmeisesti vaihteeksi tulossa lämmin päivä. Ai niin ja se passi, mulla ei ollut mitään hajua missä mun passi oli. En ollut sitä käyttänyt, enkä muista, että olisin laittanut sitä mihinkään, mutta jossain sen täytyi olla, kunhan vaan tietäis missä..

Kävin suihkussa ja aloin pakkaamaan: kauhean turhauttavaa touhua, miten mulla oli niin paljon tavaraa???? No okei, ns.kesävaatteitahan mä en tuolla pitänyt ollenkaan, koska ei tarennut ja lenkkaritkin olin ottanut...hmm..en tiedä miksi :D

Suht nopeasti kävi ilmi, etten saisi omaisuuttani mahtumaan niihin kahteen laukkuun, mitkä mulla oli tullessani, joten laukun ostoon...Piti nostaa rahaa, kävimme laukkuliikkeissä, mutta 70-100e tuntui kalliilta investoinnilta, koska joutuisin vielä maksamaan ylimääräisestä laukusta lennollakin. Löysin sellaisen halpiskaupan, jossa haisi ihan karmealle, mutta en tajunnut, että ne laukutkin haisis niin pahasti. 28e sellainen keskikokoinen vedettävä laukku. Ostin sen, en jaksais nyt koko päivää etsiä jotain laukkua...huoh.

Mulla oli jo parina päivänä ollut migreeniä ja niin tuntui olevan nytkin; mentiin yhdelle aukiolle tosi vanhaan kahvilaan/baariin. 

Laitoin sen laukun siihen mun lähistölle ja se haju tuntui koko ajan mun nenässä ja päässä...Mun vuokraemäntä otti sen laukun ja lähti viemään sitä takaisin: ihan uskomaton se myyjä, se oli kysynyt, että koska me muka ostettiin se laukku (oltiin about 10 min.sitten käyty siellä liikkeessä) ja että hän ei voi palauttaa rahoja, koska olin maksanut käteisellä vaikka maksoin ihan rahalla...arggh, mä kysyin jo mennessä siellä kaupassa, että mikä täällä haisee niin se ukko meni hakemaan jotain suitsukkeita, että nämä täällä....Silloin jo vähän kilkutti kelloja, että toihan on ihan uuno (sorry); kai mä nyt suitsukkeen hajun erotan jostain kauheesta kemikaalimyrkystä :D No sain onneksi rahani takaisin.

Istuimme kahvilassa ison vanhan puun alla kukkasateessa ja todella, oli kukkasia hiuksissa ;) Söin omeletin, appelsiinimehua ja capuccinoa tietenkin :)

Koska perjantaisin monilla on vapaata, oli keskustassa vilinää ja vilskettä...Vuokraemäntäni sai idean, että voisin ostaa sellaisia pusseja, joista saa imurilla sen ilman sisältä pois ja niistä tulee tiiviitä paketteja; joo hyvä idea ja Blokkerista ostamaan vaan. Käytiin vielä suutarissa ja mä pujahdin vielä äkkiä yhteen filmitähti-kauppaan tuliaisia ostamaan :D Sitten kämpille ja alkoikin täysi tohina, nyt tarttisin apua ja täytyy sanoa, etten olis mitenkään onnistunut ilman mun ihanan vuokraemännän apua; mä oisin mieluiten nakellut niitä kamoja ikkunasta ulos.
Sitten loppujen lopuksi meillä oli sellainen hillitön kamppailu yhden laukun kanssa, että saatiin se kiinni :D 

Kohta päästäis lähtemään asemalle...menin vessaan ja avasin housut niin nappi singahti ja putos lattialle: mä en voinut kun nauraa, mitä hitsiä mä nyt teen, kaikki vaatteet on imuroituna laukuissa?? Onneks sain sen takaisin ihan painamalla, joten ei sen kummempaa :D Ei muuta kun asemalle, lipunostoon ja junaa odottamaan.
Idakin löytyi ja ihanat majoittajamme saattelivat meidät yhdessä junaan, vähän oli vaikea uskoa vielä, että olimme todella lähdössä kotiin <3

Junamatka meni leppoisasti, vähän yli tunnin matka Dordrechtistä Schipholin lentokentälle. Check in ja matkatavarat ei mennytkään niin helposti....yks laukku painoi liikaa: mä sanoin sille virkailijalle, kun se kysyi, että mitä siellä on, että stones...what you gonna do with stones, no en mitään, kunhan raahaan niitä Suomeen :D Vajaa 29 kg eli pitäis tyhjentää toiseen laukkuun osa, se oli hankalaa koska siellä ei ollut juurikaan tilaa, mutta paino oli reilusti alle sallitun, joten sinne oli saatava osa kamoista. Suht helposti saatiin ne sitten, Ida otti kaikki mun paperit, lehdet ym.ja loppujen lopuksi sain ne kaks laukkua ruumaan, yhden käsimatkatavaroina+käsilaukku (kamera sisällä)+läppäri, joten alkoi olkapäät ja selkä olla hieman mutkalla. Kävin maksamassa ylimääräisestä laukusta 70e, mutta olen silti ostoksineni plussalla ;) 

Ehdittiin käydä kahvilla ja vessassa, sitten päästiinkiin jo koneeseen. Oli ihan valoisaa, koneen lähtöaika oli 20.35 paikallista aikaa. Väsytti ihan vietävästi ja nyt tuntui jo siltä, että mä oon kohta kotona :)

Oli aivan mahtava seurata auringonlaskua koneessa: olimme pilvien päällä, aurinko paistoi ihan kirkkaana ennenkuin se alkoi laskemaan, tosi kaunista. Syömisten ja juomisten jälkeen oltiinkin jo jossain Turun kohdilla ja mentiin hetki sadepilven sisällä. Wow, aivan mahtavaa: hieman turbulenssia, mutta maisema ikkunassa oli käsittämättömän hieno. Piakkoin siitä jo alkoi laskeutuminen Helsinki-Vantaan lentokentälle, kl.00.15 olin odottamassa matkalaukkuja ja sitten vaan taksiin ja kotiin. Olin niin innoissani, kun lapset oli ovella vastassa kun näkivät mun tulevan, että unohdin taksin takapenkille mun läppärin ja muovikassin, jossa oli mun kaikki koulupaperit ym. Äkkiä soittamaan taksikuskille, joka samassa soittikin ovikelloa ja ojensi tavarat. What a day :D Nyt olin kotona ja pääsin omaan sänkyyn nukkumaan <3

P.S. Kirjoitan vielä ns.yhteenvedon reissustani parin päivän tunnelmien jälkeen ja laitan kuvia lisää, KIITOS kaikille, jotka olette jaksaneet lukea tätä <3 Ilo on ollut kokonaan mun puolella, dank u wel :)

Alles gut

Niin oli tämäkin aamu käsillä, jolloin menin viimeistä työpäivää tekemään harjoittelupaikkaani, AC Overwegiin. Kävin kaupan ja kukkakaupan kautta, koska halusin viedä jotain tarjottavaa: ihanaa suklaata ja tutorilleni ostin tulilatvan sellaisessa metallista kudotussa pienessä kastelukannussa. Ilma oli kostea ja hieman painostava, taivas oli pilvinen ja mulla oli kamerakin mukana, mutta jostain syystä ei pilvinen sää houkuttele hirveästi ulkona kuvaamaan: aurinkoisella säällä kaikki näkyy paremmin, värit kirkkaampina ja paljon kauniimpana. 

Oli ihan erilainen tunne heti aamusta, kun tiesin, että olen siellä enää tämän päivän. Kävin "ostoksilla" talon omassa pikku puodissa ja kantamukset senkun lisääntyi... :D Enkä ole tosiaan edes pakannut, koska mä tartten sen yhden matkalaukun ja sen haen huomenna. Mulla siinä kauaa mene kun heitän nämä kamani läjään ;) Meidän lento lähtee Amsterdamista 20.35 paikallista aikaa eli Suomessa on kello silloin tuntia enemmän eli 21.35. Takaisin tähän päivään... 

Olin aamulla puutöissä ja siellä oli kivan vähän porukkaa; auttelin samaa miestä kun eilenkin ja saatiin autoja vähän valmiimmaksi :) Kahvit juotiin niinkuin aina, mutta lumi ei tehnyt enkeliä eteiseen ja sain nauraa niinkuin yleensäkin. Sitä on tullut tehtyä tuolla kyllä kiitettävästi ja hyvä niin. Sen mä kyllä huomaan, että miesten kanssa on useimmin sellaista vitsailua ja nauramista enemmän kuin naisten kanssa; toki on sielläkin, mutta aika velikultia ovat miehet tuolla. Pojat ovat ikuisesti poikia tai jotain semmoista :D 

Lounaalla totesin olevani tyytyväinen, ettei mun tartte enää syödä nuudeleita, joita mä oon nyt viis viikkoa lounaaksi syönyt leivän kera, päälle banaani tai appelsiini..En syö niitä vähään aikaan :D Sain yhdeltä naiselta pienen lahjapussin: hän oli itse tehnyt sellaisen pienen taulun mulle, se oli tosi suloinen ja olin tosi otettu ja kiitollinen. 

Lounaan jälkeen aloin pelaamaan muutaman asiakkaan kanssa Rummikubia: olen oppinut sen ja yhden toisen uuden pelin...Sitten hain kamerani, otin muutamia valokuvia ja oli aika siirtyä lichte handveerdigheitin puolelle. Mulla on kamerassa kuvia sieltä Kinderdijkin tuulimyllyalueelta ja näytin niitä "piirtäjä"miehelle, joka on siellä viettänyt lapsuutensa. Sen miehen kanssa on ollut kiva jutella, se on nähnyt paljon maailmaa ja hirmu hyvä piirtämään yms. Näin sen hienon mosaiikkityön valmiina kehyksineen, se oli kyllä zo mooi :) Iltapäiväkahvit, jonka jälkeen tein itselleni pari sukunimikylttiä ulko-oveen: halusin kokeilla sellaista puunkoristelupoltinta (en nyt muista mikä sen oikea nimi on) ja olin aina nuuhkinut sitä tuoksua, koska se muistutti puilla lämmitettävää saunaa :) Eräs nainen halusi itselleen samanlaisen, joten tein hänellekin sellaisen, mutta etunimellä.

 Oli aika lähteä eteiseen, sitäkin viimeistä kertaa ja siinä sitten hyvästelin asiakkaita, katselin kun he yksi kerrallaan haettiin ja eteinen hiljeni. Mulle tuli tosi haikea olo ja sitten katsahdin ulos ovesta, jotka ovat lasiset ja talon edessä on sellainen kivinen paalu, noin metrin korkea. Silmiini osui siinä oleva sydän ja ihmettelin, miten en ollut aiemmin huomannut sitä? Tai sitten en vaan muista sitä. Se näkyi niin selvästi ja mulle tuli sellainen olo, että kaikki on hyvin ja this is it. Hyvästelin työntekijät, mutta tutoriani en nähnyt, joten lähdin bussipysäkille.

Bussissa istuessani sitten katsoin, että sisään tuleekin mun tutorini ja hän sanoi kuskille, että hän tuli vaan tuomaan lahjan tuolle naiselle kun olin kerennyt lähteä :D Siinä me sitten keskellä bussikäytävää kolminkertaisin   poskisuudelmin kiitimme toisiamme ja mä ilahduin kovasti. Hän oli hypännyt autoon ja just kerkes sinne bussiin ennen kuin se lähti. Viimeiset vilkutukset ja sinne jäi. Katselin jo tutuksi tulleita maisemia ja varsinkin noita ihania vanhoja puita; mietin vain, että näinkö nopeasti se 5 viikkoa on mennyt? Hieman epätodellinen olo, että nytkö tää loppuu ja mä lähden oikeasti kotiin...No vielä on onneksi perjantaipäivä aikaa käydä ostamassa sen matkalaukku ja pakata...:D

Meillä oli sovittuna kyläily Idan luona, jonne samaan majapaikkaan oli maanantaina tullut Suomesta yksi uusi tyttö. Hän opiskelee kampaajaksi ja oli luvannut leikata mun ja vuokraemäntäni hiukset, ihan harjoittelumielessä. Ida oli leiponut omenapiirakkaa, joka paistui sillä aikaa, kun meiltä lyheni hiukset. Tulipas taas kevyempi ja ilmavampi olo päähän :D Siellä me istuttiin jonkun aikaa ja juteltiin kaikenlaista...ja tietysti syötiin sitä omenapiirakkaa, kermavaahtoa lisukkeena...

Me kotiuduttiin sitten vähän ennen yhdeksää ja meillä oli päivällinen odottamassa, mikä maistuikin tosi hyvältä. Viimeinen yhteinen ateria täällä. Hengailin vielä tovin alakerrassa perheen tytön kanssa, mitattiin häneltä verenpaine, joka oli työlästä, koska uuden mittarin toimimattomuus kummastutti ja loppujen lopuksi kekkasin, että laturin valittava volttimäärä oli liian alhainen ja kun löydettiin sopiva (9 v) niin johan alkoi mittari toimimaan. Paineet oli kohdillaan, mä sanoin hyvät yöt ja lähdin yläkertaan. Kello on nyt vähän vajaa yksi, alan kohta nukkumaan. Viimeinen yö tässä ihanassa huoneessa <3

Resto VanHarte

Huomenna se sitten koittaa: mun viimeinen päivä AC Overwegissa, sain tänään kaksi ihanaa korttia <3 Tänään ei enää aurinko paistanut, nukuin vähän yliaikaa (en onneksi paljoa) ja koska mun piti mennä suihkuun niin menin vähän myöhässä töihin. Suoraan kahville ja sitten olikin puutöiden vuoro. Siellä se yksi upea mosaiikkiperhonen tuli valmiiksi ja mies otti sen kotiinsa lähtiessään; vaimo on varmasti ilahtunut kun sen saa :) 
Lounas, jonka jälkeen leivontaa: tällä kertaa suolaista, ihan kivaa vaihtelua keksien leipomiselle :D Kiva päivä,vaikka hyvästelin jo osan asiakkaista, jotka eivät tulisi enää torstaina. 
Non-verbaalisesta viestinnästä olen kyllä oppinut tosi paljon, koska ei ole yhteistä kieltä. Ihmettelen miten sitä voi ymmärtää toisen ihmisen sanomista, vaikka se sanoo sen eri kielellä eikä välttämättä ehdi sanoa kun pari sanaa, tai puhe on epäselvää. Se on tosi hienoa; mä luulen, että jos on avoin ja ottaa vastaan sen kaiken muunkin, kun sanallisen viestinnän, oppii monin eri tavoin lukemaan ja kuuntelemaan toista ihmistä.

Mä oon ihan hirveän innostunut opettelemaan nyt hollantia, se on ihan mun kieli :D Mä oon aina tykännyt eri kielistä, mutta ei mua inspiroi yhtään opetella esim.espanjaa tai ranskaa, niin kauniilta kun se kuulostaakin. Ehkä toi englanti-saksa-sekoitus/yhdistelmä on jotenkin vaan niin mielenkiintoinen. Mukava on kyllä englantiakin puhua, vaikka kielioppi ei varmaan ihan nappiin menekään ja sanatkin on välillä vääriä tai kateissa, hyvää harjoitusta ;) Saas nähdä mitä kieltä mä puhun kotona, koska täällä mä ajattelen aika paljon englanniksi asioita. 

Meidät oli Idan kanssa kutsuttu vuokraemännän toimesta Resto VanHarte-ravintolaan, jonne mentiin sitten puol kuuden aikaan. Ida tuli yhden uuden suomalaistytön kanssa. VanHarte-ravintoloita on siis eri puolella Hollantia ja heidän tarkoitus on kerätä mm.yksinäisiä ja eristäytyviä ihmisiä syömään toistensa seuraan. Täytyy tutustua toimintaan vähän paremmin. Jos kiinnostaa: restovanharte.nl, josta voi katsoa tarkemmin. 
Söimme maukasta tomaattikeittoa patongin ja maustevoin kera, sitten pastaa ja lihakastiketta (oli hieman outo yhdistelmä) ja jälkkäriksi lettua jätskin kera, lekker :) Olikin jo nälkä ja hyvin maistui...Pari tuntia siellä meni ja ihania nuoria/lapsia hoiti tarjoilua aikuisten kanssa. Siellä oli Leonardo da Vinci-koulun opiskelijoita, joita mun vuokraemäntäni opettaa ja ne oli tosi suloisia. Ei me niiden kanssa juurikaan juteltu, mutta samassa pöydässä istuttiin, siellä oli meidän yksi asiakaskin: oli oikein kiva, kun heti ovesta sisään tullessa näin yhden "tutun" :D

Tänne tullessamme olikin jo melkein aika mennä nukkumaan: vielä yksi päivä edessä, morgen is mijn laatse dag :)

Windmolens in Kinderdijk

Ihana herätä aurinkoiseen aamuun, pääkipukin oli laantunut. Otin oman kamerani mukaan tänään; tahdon ottaa kuvia muistoksi. Kaikki keneltä kysyin, halusivat olla kuvattavana ja tosi hyvin onnistui kuvat, he osaavat olla kameran edessä jotenkin tosi luonnollisesti. Luvan kanssa tietenkin kuvia otin enkä julkaise niitä missään, ne jäävät minulle muistoksi <3

Katselin tänään myös vähän mitä ostaisin tuolta, koska haluan osaltani tukea heidän toimintaansa ja sen jatkumista. Toimistoon tehdystä kaupasta on muotoutunut aivan ihana pikku putiikki. 

Olin aamupäivän taas puutöissä ja tein erään miehen kanssa, jota ennenkin olen autellut, puisia autoja (tai lähinnä niiden pohjia ehdittiin tekemään), joita en valitettavasti valmiina välttämättä näe. Mutta meillä oli tosi hauskaa tehdessämme :) Kahvit päästiin juomaan ulos (niin kuin eilenkin) ja oli tosi lämmintä. Lounaan jälkeen menin ulos ja otettiin kuvia siellä muutaman asiakkaan kanssa. Yksi oli se nainen, joka antoi eilen mulle sen kirjeen ja hänellä oli laatikossa kaikkia erilaisia simpukoita, kotiloita ym.mitä hän on kerännyt jostain rannalta. Otin niistäkin kuvia ja lupasin lähettää niitä hänelle. 

Iltapäivän vietin kevyissä käsitöissä, missä juttelin erään miehen kanssa tuulimyllyistä yms. Kerroin hänelle, että olen menossa katsomaan tuulimyllyjä tänään. Huomenna voin näyttää hänelle kuvia sieltä. Upea paikka ja jos oikein ymmärsin, mies on syntynyt siinä läheisessä pikkukaupungissa. 

Mulla oli myös arviointikeskustelu päivän päätteeksi ja se meni hyvin, tai mun mielestä tosi hyvin, mutta mulla ei kertakaikkiaan ole mitään negatiivista sanottavaa tästä harjoitteluajasta. No okei, sää olis voinut olla parempi :D Se onkin ainoa, joten aika hyvin vai mitä?? Uskon, että saan tästä paljon myös tulevaisuutta varten, mutta tällä hetkellä mä elän niin täällä hetki kerrallaan, että sen aika tulee sitten myöhemmin. 

Söimme päivällisen ja lähdimme ajamaan Kinderdijkiin tuulimyllyjä katsomaan. Hieno paikka kaikkinensa, vähän eri kokoisia myllyjä: aika monessa oli asukkaita ja olisi kyllä mahtavaa nähdä millaisia asuntoja niistä mahtaa olla. Täällä on niin kauniita taloja ja pihoja, että niitä ei voi kun ihailla.

Taivas oli hienon värinen ja kun lähdimme, aurinko näkyi pilvien takaa kirkkaan oranssinpunaisena pallona, mutta valitettavasti olimme jo autossa enkä saanut sitä kuvattua :)
Ajomatkalla molempiin suuntiin näkyi myös paljon lehmiä ja lampaita, pari hevostakin. Kuulin käen kukkuvan myllyillä, sammakot kurnutti, sorsat ja hanhet kvaakatti, linnut pitivät omaa konserttiaan ja loppumatka me oltiinkin hiljaa; ihailtiin vaan kauniita maisemia, myllyjä ja taivasta. 

Mijn laatse Maandag heer

Eilen oli vallan liikuttava päivä töissä: monet jo kyselivät, että onko nyt minun viimeinen viikko ja kun sanoin, että on, he sanoivat "pity" ja yksi mies pyyhki silmiään, hän ei puhu englantia. Sain eräältä naiselta kirjeen, jossa hän kertoi kuinka hänestä on ollut kiva, että olen ollut siellä ja hän pitää minusta kovasti. Koska oli aurinkoista, pyysin häntä ulos ja hän alkoi itkemään :( Annoin hänelle sitten osoitteeni ja sähköpostiosoitteeni, koska voimme siten olla tekemisissä ja lupasin lähettää hänelle kuvia. Mä jäin miettimään sitä, että sillä naisella on ollut todella paljon vaikeuksia, sairauksia ym. ja silti se on aina iloinen ja optimistinen; aivan mahtava ihminen. Hän näyttää mulle aina uusia valokuviaan ja eilen hän halusi ottaa meistä pari yhteiskuvaa ja tänään sain ne tulostettuna itselleni :)

Pääsin iltapäivällä Yogaan, joka oli hieno kokemus ja mä ihan meinasin nukahtaa sinne :D Siellä menikin aika tosi nopeasti ja ihana oli lähteä hyvillä mielin taas "kotiin": aurinko paistoi ja linnut lauloi ;) Täällä noita aurinkoisia päiviä kun ei liiemmin ole ollut :D 

Menin takapihalle istumaan vuokraemäntäni kanssa, juotiin teetä ja otin valokuvia, kuunneltiin Von Hertzen Brothersia ja katseltiin heidän videoitaan. Sain hyvän tilaisuuden esitellä bändin, koska hän kutsui minut keskiviikkona syömään VanHarte-ravintolaan, jonka nimi siis tarkoittaa sydämestä eli samaa kuin Von Hertzen :D

Söimme loput tekemäni kaalilaatikot päivälliseksi ja sitten olinkin loppuillan huoneessa: mulle tuli migreeni, ei mitenkään rajusti, mutta kuitenkin jouduin ottamaan kaksi särkylääkettä enkä meinannut saada nukutuksi. Aamulla olin iloinen, kun herätessäni huomasin pääkivun olevan poissa ja ulkona paistoi aurinko :)

Laatse weekend

Tuntuu hieman epätodelliselta, että nyt on tosiaan viimeinen viikonloppu, jonka täällä vietän tällä erää. Kun mä katselen tässä sängyssäni ulos ikkunasta, näen lehtipuun, palan taivasta ja talojen kattoja; jotenkin rauhoittava maisema ja tullut jo hyvin tutuksi. En haluaisi lähteä; en ihan vielä, mutta lapsia on kova ikävä eikä ajatus kesäloman alkamisesta, ystävien näkemisestä ym.tunnu yhtään huonolta vaihtoehdolta. Täällä on ollut ihan huippuhienoa ja olen tosi onnellinen, että pääsin tänne <3

Perjantaina oli ihana nukkua aamulla ja juoda aamukahvit rauhassa: täällä se vielä on rentouttavampaa, kun kotona, koska mulla ei ole ns.mitään kodinhoidollisia velvollisuuksia täällä ja kotonahan niitä on aina eli voin täällä vain nauttia kustakin hetkestä. Carpe Diem on helpompi toteuttaa :) 

Käytiin perjantaina torilla ja supermarketissa, joissa on muuten täällä ihan hirmuisesti  valikoimia ja mulla aina kestää tehdä ostoksia, koska valinnanvaraa on totuttua enemmän. Lähi-Alepa ei paljoa vaihtoehtoja tarjoa ja siellä asioiminen sujuu huomattavasti nopeammin :D Täällä on myös paljon paistoa vaille valmiita tuotteita: niin liha-, kana- kuin kasvisvalmisteitakin eli mm. pihvosia ja kaikenlaisia pyöryköitä, ei siis eineksiä.

Torilla oli hauska käydä, kun etsin kaalia aikomuksenani tehdä tänään kaalilaatikkoa, enkä muistanut mikä on kaali englanniksi. Vuokraemäntäni yritti kysyä torimyyjältä ja mä yritin selittää molemmille, että mitä mä tarkoitan :D Sitten oltiin jo jäljillä, mutta torilta sitä ei löytynyt, mutta supermarketista löysin :D Ohraryynejä en kyllä löytänyt, joten joudun tyytymään riisiin. Olis ehkä pitänyt alkaa jo aikaisemmin etsiä sitä ohraa: luulisi, että jostain sitä saa täältäkin?! No joka tapauksessa kaalilaatikkoa tänään valmistan ja Idakin on tulossa syömään, mokkapalat mukanaan, joten saadaan jälkkäriäkin...

Perjantai sujui rauhallisesti, olin itseksenikin täällä jonkin aikaa. Eilen eli lauantaina lähdin aamupäivällä keskustaan, missä tapasin Idan, tai tarkemmin sanottuna, hän löysi minut yhdestä kaupasta: en tiedä miten, mutta sinne tulla tupsahti ja sanoi aina kun hän näkee mut jossain, mä juttelen jonkun kanssa :D Ostin sellaisesta Intia-kaupasta turkoosin päiväpeiton ja rupesin juttelemaan myyjän/myyjien kanssa ja lopuksi sain elokuvasuosituksen Untouchable; täytyy katsoa se. Täällä on tosi helppo jutella ihmisten kanssa: siis niin, ettei se ole mitään yksinpuhelua :D En tiedä milloin musta on tullut niin kova puhumaan?? Enhän mä toki aina jaksa puhua ja välillä sosiaalisuus väsyttää, jolloin haluan olla omissa oloissani, mutta noin pääsääntöisesti mä taidan puhua aika paljon..hmm. :D

Ostelin eilen paljon tuliaisia: ihania kauppoja, mistä löytyy vaikka mitä kaikkea kivaa. Joitain juttuja täältä saa paljonkin edullisemmin kuin Suomesta, vaatteet ja kengät taitaa olla suht samanhintatasoisia. Nyt mulla on kyllä niin monta kassillista viemisiä, etten taida enempää voida ostella mitään..paitsi sen uuden matkalaukun :D

Aurinko on tänään pysytellyt piilossa: eilen oli oikein kiva, kun se paistoi ja oli oikein lämminkin, tuli ihan KESÄ mieleen :D Taitaa käydän niin, että mä lähden Kylmästä lämpimään :D (feat.Jukka Poika) 

Moussakaa & suklaakeksejä

Töissä on jo muutama asiakas kysynyt, että onko tämä viimeinen viikkoni täällä..ei ole, onneksi; vielä on ensi viikko. Vähän jänskättää: 4 työharjoittelupäivää jäljellä...Eilinen ja tämä päivä (ke ja to) ovat olleet hyvin maukkaita; olen ollut molempina päivinä leipomassa keksejä, eilen suklaakeksejä, tänään kokeiltiin ihan uutta reseptiä kookoskeksien muodossa, zo lekker <3 Täällä tulee kyllä syötyä noita keksejä harva se päivä, kun joku on aina tarjoamassa jotain tai sitten on itse leipomassa ja niitähän ei voi olla syömättä..Keskiviikkona olin lisäksi puutöissä aamupäivän, tänään kevyissä käsitöissä iltapäivän. Eräs asiakas sai sen hienon mosaiikkityön kehyksiä vaille valmiiksi ja siitä tuli todella hieno. Se on meriaiheinen työ. 

Nopeasti meni molemmat päivät. Tänään eräs asiakas tuli aamulla ja olin siinä jacket servicessä, toivoteltiin goede morgenit ja jotain häneltä kysyin; en muista nyt enää mitä niin hän vastasi ja sanoi mulle, että now that I saw you, my day is perfect :) Se on aivan ihana mies, aina puhuttelee mua nimellä ja kyselee kovasti Suomesta jne. Huumorimiehiä, vaikka vähän totisenoloinen ilmeeltään: aivan ihana, sanoin hänelle, että nyt sinä teit mun päivästä täydellisen :) 

Eilen eräs asiakas kysyi, että onko mulla postimerkkejä enkä heti älynnyt, että mitä hän tarkoitti :D Onneks mulla sattui olemaan kaksi suomalaista ruusuaiheista postimerkkiä lompakossa; hän sai toisen kokoelmiinsa. Leikkasin irti hänelle myös kahdesta tänne saamastani kirjeestä leimatut postimerkit ja annan ne hänelle ensi viikolla. Tänään iltapäivällä eräs nainen, jolle olen opettanut minä rakastan sinua-sanoi minulle, että you are lovely woman :) Ja hän lisäsi vielä hollanniksi, että hän myös tarkoittaa sitä (se mun piti vaan käännättää, koska en ymmärtänyt mitä hän tarkoitti, eikä hän osannut sanoa sitä englanniksi). Puheen tuottaminen on hänelle todella vaikeaa, joten en kyllä edes epäillyt hänen sanojaan <3 Opin pelaaman Rummigubia tänään (tai joku sen tapainen nimi), hauska peli, jota on kiva asiakkaiden kanssa pelata lounaan jälkeen.

Olin sopinut Idan kanssa, että näkisimme töiden jälkeen keskiviikkona ja meninkin keskustaan suoraan töistä, tarkoitus oli mennä DeWitte Haen-nimiseen ravintolaan, jossa työskentelee ns.vajaakuntoisia ihmisiä. Se oli kuitenkin jo mennyt kiinni, joten jouduimme valitsemaan toisen paikan. 

Olin huomannut jo aiemmin kaksi kreikkalaista ravintolaa ja ne olivat molemmat samalla kadulla, menimme toiseen, Olympiadiaan. Siellä ei ollut muita ja yllätyksemme luoksemme tuli mies, joka "arvasi", että olemme Suomesta ja heti alkoi lausumaan suomenkielisiä sanoja ja lauseita :D

Kävi ilmi hänen kanssaan jutellessamme, että hän oli syntyjään kreikkalainen, ja on ollut 26v Hollannissa; tavalliseen tapaan kuvioon liittyi rakkaus eli on naimisissa hollantilaisen naisen kanssa. Oikein mukava mies ja oli ilahtunut, kun juttelimme hänen kanssaan pitkän tovin ennen lähtöämme ja hän kehui suomalaisia turisteja Agios Nikolaoksessa.

 Kuulema ruotsalaiset ja suomalaiset ovat todella ystävällisiä ja mukavia; hänellä oli  vain positiivista sanottavaa, mikä oli tietysti ihan mukava kuulla. Söimme viininlehtikääryleitä, salaattia, tsatsikia, moussakaa ja tietysti Ouzoa, alku-ja jälkipalaksi :D Rakia ei ollut, mutta Ouzokin oli ihan hyvää ruoan päälle varsinkin. Todella hyvää moussakaa oli ja oikein viihtyisä ravintola. Hyvillä mielin ja massu täynnä tulin majapaikkaani ja tähän niin ihanaan huoneeseeni ja menin aikaisin nukkumaan. 

Tänään eli torstaina täällä satoi vettä, paistoi aurinko, satoi vettä, paistoi aurinko: vuorotellen...Mutta kylmä, tänään meni jo varmaan alle kymmeneen asteeseen: aamulla hengitykseni höyrysi kun lähdin töihin...Talviko tänne on tulossa?!! Paikalliset ovat ihmeissään, koska täällä ei ole näin kylmää ollut iäisyyksiin tähän aikaan vuodesta ja vaikka sää normaalistikin vaihtelee, on se kuitenkin jo paljon lämpimämpi. Ilmastonmuutos, se näkyy ja tuntuu joka kolkassa.

Huomenna alkaa siis viimeinen viikonloppu täällä: tarkoitus mennä torille ja lauantaina vähän kauppoja katselemaan. Näin yhden punaisen ison matkalaukun, jonka ajattelin ostaa, koska toi mikä mulla on mukana, on tosi vanha, painava ja hankala vedettävä, vaikka siinä pyörät onkin. 

Yritän ottaa kaiken irti viimeiseen asti ja olen kyllä jo hieman haikein mielin, mutta jäähyväisten aika on onneksi vasta ensi viikolla <3

P.S Täällä syödään leivän lisäksi tosi paljon keksejä ja kakkuja :D