Huomenna se sitten koittaa: mun viimeinen päivä AC Overwegissa, sain tänään kaksi ihanaa korttia <3 Tänään ei enää aurinko paistanut, nukuin vähän yliaikaa (en onneksi paljoa) ja koska mun piti mennä suihkuun niin menin vähän myöhässä töihin. Suoraan kahville ja sitten olikin puutöiden vuoro. Siellä se yksi upea mosaiikkiperhonen tuli valmiiksi ja mies otti sen kotiinsa lähtiessään; vaimo on varmasti ilahtunut kun sen saa :)
Lounas, jonka jälkeen leivontaa: tällä kertaa suolaista, ihan kivaa vaihtelua keksien leipomiselle :D Kiva päivä,vaikka hyvästelin jo osan asiakkaista, jotka eivät tulisi enää torstaina.
Non-verbaalisesta viestinnästä olen kyllä oppinut tosi paljon, koska ei ole yhteistä kieltä. Ihmettelen miten sitä voi ymmärtää toisen ihmisen sanomista, vaikka se sanoo sen eri kielellä eikä välttämättä ehdi sanoa kun pari sanaa, tai puhe on epäselvää. Se on tosi hienoa; mä luulen, että jos on avoin ja ottaa vastaan sen kaiken muunkin, kun sanallisen viestinnän, oppii monin eri tavoin lukemaan ja kuuntelemaan toista ihmistä.
Mä oon ihan hirveän innostunut opettelemaan nyt hollantia, se on ihan mun kieli :D Mä oon aina tykännyt eri kielistä, mutta ei mua inspiroi yhtään opetella esim.espanjaa tai ranskaa, niin kauniilta kun se kuulostaakin. Ehkä toi englanti-saksa-sekoitus/yhdistelmä on jotenkin vaan niin mielenkiintoinen. Mukava on kyllä englantiakin puhua, vaikka kielioppi ei varmaan ihan nappiin menekään ja sanatkin on välillä vääriä tai kateissa, hyvää harjoitusta ;) Saas nähdä mitä kieltä mä puhun kotona, koska täällä mä ajattelen aika paljon englanniksi asioita.
Meidät oli Idan kanssa kutsuttu vuokraemännän toimesta Resto VanHarte-ravintolaan, jonne mentiin sitten puol kuuden aikaan. Ida tuli yhden uuden suomalaistytön kanssa. VanHarte-ravintoloita on siis eri puolella Hollantia ja heidän tarkoitus on kerätä mm.yksinäisiä ja eristäytyviä ihmisiä syömään toistensa seuraan. Täytyy tutustua toimintaan vähän paremmin. Jos kiinnostaa: restovanharte.nl, josta voi katsoa tarkemmin.
Söimme maukasta tomaattikeittoa patongin ja maustevoin kera, sitten pastaa ja lihakastiketta (oli hieman outo yhdistelmä) ja jälkkäriksi lettua jätskin kera, lekker :) Olikin jo nälkä ja hyvin maistui...Pari tuntia siellä meni ja ihania nuoria/lapsia hoiti tarjoilua aikuisten kanssa. Siellä oli Leonardo da Vinci-koulun opiskelijoita, joita mun vuokraemäntäni opettaa ja ne oli tosi suloisia. Ei me niiden kanssa juurikaan juteltu, mutta samassa pöydässä istuttiin, siellä oli meidän yksi asiakaskin: oli oikein kiva, kun heti ovesta sisään tullessa näin yhden "tutun" :D
Tänne tullessamme olikin jo melkein aika mennä nukkumaan: vielä yksi päivä edessä, morgen is mijn laatse dag :)
Lounas, jonka jälkeen leivontaa: tällä kertaa suolaista, ihan kivaa vaihtelua keksien leipomiselle :D Kiva päivä,vaikka hyvästelin jo osan asiakkaista, jotka eivät tulisi enää torstaina.
Non-verbaalisesta viestinnästä olen kyllä oppinut tosi paljon, koska ei ole yhteistä kieltä. Ihmettelen miten sitä voi ymmärtää toisen ihmisen sanomista, vaikka se sanoo sen eri kielellä eikä välttämättä ehdi sanoa kun pari sanaa, tai puhe on epäselvää. Se on tosi hienoa; mä luulen, että jos on avoin ja ottaa vastaan sen kaiken muunkin, kun sanallisen viestinnän, oppii monin eri tavoin lukemaan ja kuuntelemaan toista ihmistä.
Mä oon ihan hirveän innostunut opettelemaan nyt hollantia, se on ihan mun kieli :D Mä oon aina tykännyt eri kielistä, mutta ei mua inspiroi yhtään opetella esim.espanjaa tai ranskaa, niin kauniilta kun se kuulostaakin. Ehkä toi englanti-saksa-sekoitus/yhdistelmä on jotenkin vaan niin mielenkiintoinen. Mukava on kyllä englantiakin puhua, vaikka kielioppi ei varmaan ihan nappiin menekään ja sanatkin on välillä vääriä tai kateissa, hyvää harjoitusta ;) Saas nähdä mitä kieltä mä puhun kotona, koska täällä mä ajattelen aika paljon englanniksi asioita.
Meidät oli Idan kanssa kutsuttu vuokraemännän toimesta Resto VanHarte-ravintolaan, jonne mentiin sitten puol kuuden aikaan. Ida tuli yhden uuden suomalaistytön kanssa. VanHarte-ravintoloita on siis eri puolella Hollantia ja heidän tarkoitus on kerätä mm.yksinäisiä ja eristäytyviä ihmisiä syömään toistensa seuraan. Täytyy tutustua toimintaan vähän paremmin. Jos kiinnostaa: restovanharte.nl, josta voi katsoa tarkemmin.
Söimme maukasta tomaattikeittoa patongin ja maustevoin kera, sitten pastaa ja lihakastiketta (oli hieman outo yhdistelmä) ja jälkkäriksi lettua jätskin kera, lekker :) Olikin jo nälkä ja hyvin maistui...Pari tuntia siellä meni ja ihania nuoria/lapsia hoiti tarjoilua aikuisten kanssa. Siellä oli Leonardo da Vinci-koulun opiskelijoita, joita mun vuokraemäntäni opettaa ja ne oli tosi suloisia. Ei me niiden kanssa juurikaan juteltu, mutta samassa pöydässä istuttiin, siellä oli meidän yksi asiakaskin: oli oikein kiva, kun heti ovesta sisään tullessa näin yhden "tutun" :D
Tänne tullessamme olikin jo melkein aika mennä nukkumaan: vielä yksi päivä edessä, morgen is mijn laatse dag :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti