Juuri eilen mietin, että missä mä mahdoin nähdä sen viime viikolla näkemäni valkoisen staffin ja kas, tänään sen sitten näin aamulla, paria pysäkkiä ennen päätepysäkkiä, missä mä jään pois. Se oli varmaankin uros ja ihan kuin meidän Helmi (joka on siis valkoinen, kuuro staffi; nätti kun mikä ja aivan ihastuttava luonteeltaan), mä heti ajattelin, että siinä olis Helmille uros :D Ihan samannäköinen ja -oloinen, katse ja kaikki <3
No menin töihin ja olin siinä eteisessä vastaanottamassa asiakkaita: yksi mies pyysi. että tulisin auttamaan häntä takin kanssa ja mä ihmettelin vähän, koska hän saa sen takin päälle, pois ja henkariin ihan itsekin. Laitoin hänen takkinsa henkariin ja samalla hän antoi mulle sellaisen keraamisen sydämen :)
Mä tulin niin iloiseksi ja ajattelin, että en mä turhaan täällä ole; menee se arviointi jaksosta sitten hyvin tai tosi hyvin :D
Bakkerijn oli aamupäivällä vuorossa ja se oli oikein mukavaa: leivottiin sellaisia kuivakakkuja rusinoilla tai ilman (ilman) pieniin vuokiin, jokainen sai sitten ostaa omansa pois.
Kaikkein parasta on se, että mä ymmärrän jo joitain keskusteluja hollannin kielellä; toki suurin osa niistä on ihan hepreaa, kun puhe on yleensä vielä nopeaa. Asiakkaat sen sijaan puhuvat sen verran hitaammin, että pysyn hyvin mukana. Ja tänään jatkettiin Minä rakastan sinua-lauseen opettelua; kirjoitin sen paperille ylös sitä harjoittelevalle naiselle :)
Hassua on se, että mä olen huomannut, että mä ymmärrän välillä jo puolesta sanastakin jonkun asian; kuudes aisti tai jotain sellaista? :D Vai onko sitä vaan niin "aistit auki", että herkistyy; mene ja tiedä, mutta se on hyvä juttu...varsinkin kun on se yhteys toiseen ihmiseen. Tuolla on siis kuitenkin suurimmalla osalla joku aivoihin liittyvä onnettomuus/sairaus. Tai ehkä siinä on se, että käyttää niin paljon kaikkea muuta kommunikointia, koska ei ole sitä yhteistä puhekieltä? No mielenkiintoista joka tapauksessa...
Ja opin uuden sanankin, daah; käytetään tullessa ja mennessä :) Täällä siis bussissa matkustajat tervehtivät kuljettajaa ja samoin kiittävät matkasta tai moikkaavat lähtiessään; pari päivää kerkesin ihmetellä mikä toi daah on, kun toiset huutelee sitä bussista lähteissään eli sanotaan heippa :)
Lunchin jälkeen jäätiin saliin ja alettiin pelaamaan Triminoes (tripla-domino), eräs mies tuumas, että ei hän pelaa, mutta mä sain hänet osallistumaan ja hän voitti kaksi kertaa. Ei meinannut siksi ensin alkaa pelaamaan, kun aina häviää: sanoin, että on ihan kiva pelata, ihan sama voittaako vai häviääkö :D Niin me pelattiin ja oli tosi mukavaa.
Pieniä, mutta mulle isoja juttuja, joista saan paljon iloa ja onnellisuutta. Tänään mua kyllä on ärsyttänyt myöskin ihan suunnattomasti toi loputon sade, jota on kestänyt koko hela päivän; mua paleltaa ja mä haluan valoa!!
Iltapäivä kevyissä käsitöissä, missä tehtiin hyvin erilaisia töitä; mulle piirustuksia antaneen miehen mosaiikkityö on kohta täysin valmis eli mosaiikit on paikoillaan, massa päälle ja kehykset vielä eli ehdin näkemään sen ennen kuin lähden. Josta muuten tulikin mieleeni, että tuli sellainen pieni hetki tänään, joka ei tuntunut kivalta: tasan kaksi viikkoa olen töissä tuolla ja sitten kotiin...
Kääk, en halua miettiä sitä etukäteen: päivä kerrallaan, huomenna lähdemme Amsterdamiin ja toivon todella, ettei sada ja saisin kuvattua siellä. Museot on kuulema ruuhkaisia, mutta toivottavasti ei jää sen takia näkemättä, koska mä haluan käydä Riejksmuseumissa sekä Van Goghin museossa ja Anne Frankin talossa.
Ensi viikolla on maanantai vapaata, koska paikka on suljettu: täällä on joku Pinkshteren (ei tietoa oikeasta sanasta) ja on pyhäpäivä. Meillä ei taida olla Suomessa vastaavaa: se ei liity pääsiäiseen, mutta se liittyy Jeesukseen jotenkin?! Eli ensi viikolla tiistaina töihin :) Ihana "työkaverini" toi mut autolla, ettei tarvinnut kahlata tuolla sateessa; olin tietenkin ilman sateenvarjoa liikenteessä. Mulla olis ollut kotona kaksi sadeviittaa ja toisen olin ottamassa mukaani, mutta unohdin; etsiessäni sitä mulle tuli jotain tärkeämpää ja sitten se unohtui koko viitta :D No toisaalta, en ole sokeria ja vaatteetkin kuivuu :)
No menin töihin ja olin siinä eteisessä vastaanottamassa asiakkaita: yksi mies pyysi. että tulisin auttamaan häntä takin kanssa ja mä ihmettelin vähän, koska hän saa sen takin päälle, pois ja henkariin ihan itsekin. Laitoin hänen takkinsa henkariin ja samalla hän antoi mulle sellaisen keraamisen sydämen :)
Mä tulin niin iloiseksi ja ajattelin, että en mä turhaan täällä ole; menee se arviointi jaksosta sitten hyvin tai tosi hyvin :D
Bakkerijn oli aamupäivällä vuorossa ja se oli oikein mukavaa: leivottiin sellaisia kuivakakkuja rusinoilla tai ilman (ilman) pieniin vuokiin, jokainen sai sitten ostaa omansa pois.
Kaikkein parasta on se, että mä ymmärrän jo joitain keskusteluja hollannin kielellä; toki suurin osa niistä on ihan hepreaa, kun puhe on yleensä vielä nopeaa. Asiakkaat sen sijaan puhuvat sen verran hitaammin, että pysyn hyvin mukana. Ja tänään jatkettiin Minä rakastan sinua-lauseen opettelua; kirjoitin sen paperille ylös sitä harjoittelevalle naiselle :)
Hassua on se, että mä olen huomannut, että mä ymmärrän välillä jo puolesta sanastakin jonkun asian; kuudes aisti tai jotain sellaista? :D Vai onko sitä vaan niin "aistit auki", että herkistyy; mene ja tiedä, mutta se on hyvä juttu...varsinkin kun on se yhteys toiseen ihmiseen. Tuolla on siis kuitenkin suurimmalla osalla joku aivoihin liittyvä onnettomuus/sairaus. Tai ehkä siinä on se, että käyttää niin paljon kaikkea muuta kommunikointia, koska ei ole sitä yhteistä puhekieltä? No mielenkiintoista joka tapauksessa...
Ja opin uuden sanankin, daah; käytetään tullessa ja mennessä :) Täällä siis bussissa matkustajat tervehtivät kuljettajaa ja samoin kiittävät matkasta tai moikkaavat lähtiessään; pari päivää kerkesin ihmetellä mikä toi daah on, kun toiset huutelee sitä bussista lähteissään eli sanotaan heippa :)
Lunchin jälkeen jäätiin saliin ja alettiin pelaamaan Triminoes (tripla-domino), eräs mies tuumas, että ei hän pelaa, mutta mä sain hänet osallistumaan ja hän voitti kaksi kertaa. Ei meinannut siksi ensin alkaa pelaamaan, kun aina häviää: sanoin, että on ihan kiva pelata, ihan sama voittaako vai häviääkö :D Niin me pelattiin ja oli tosi mukavaa.
Pieniä, mutta mulle isoja juttuja, joista saan paljon iloa ja onnellisuutta. Tänään mua kyllä on ärsyttänyt myöskin ihan suunnattomasti toi loputon sade, jota on kestänyt koko hela päivän; mua paleltaa ja mä haluan valoa!!
Iltapäivä kevyissä käsitöissä, missä tehtiin hyvin erilaisia töitä; mulle piirustuksia antaneen miehen mosaiikkityö on kohta täysin valmis eli mosaiikit on paikoillaan, massa päälle ja kehykset vielä eli ehdin näkemään sen ennen kuin lähden. Josta muuten tulikin mieleeni, että tuli sellainen pieni hetki tänään, joka ei tuntunut kivalta: tasan kaksi viikkoa olen töissä tuolla ja sitten kotiin...
Kääk, en halua miettiä sitä etukäteen: päivä kerrallaan, huomenna lähdemme Amsterdamiin ja toivon todella, ettei sada ja saisin kuvattua siellä. Museot on kuulema ruuhkaisia, mutta toivottavasti ei jää sen takia näkemättä, koska mä haluan käydä Riejksmuseumissa sekä Van Goghin museossa ja Anne Frankin talossa.
Ensi viikolla on maanantai vapaata, koska paikka on suljettu: täällä on joku Pinkshteren (ei tietoa oikeasta sanasta) ja on pyhäpäivä. Meillä ei taida olla Suomessa vastaavaa: se ei liity pääsiäiseen, mutta se liittyy Jeesukseen jotenkin?! Eli ensi viikolla tiistaina töihin :) Ihana "työkaverini" toi mut autolla, ettei tarvinnut kahlata tuolla sateessa; olin tietenkin ilman sateenvarjoa liikenteessä. Mulla olis ollut kotona kaksi sadeviittaa ja toisen olin ottamassa mukaani, mutta unohdin; etsiessäni sitä mulle tuli jotain tärkeämpää ja sitten se unohtui koko viitta :D No toisaalta, en ole sokeria ja vaatteetkin kuivuu :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti