Kuulin, että Biesboschissa on National Park: iso ja upea Kansallispuisto, joten ajattelin, että lähdenpä käymään siellä. Se mitä en ajatellut, että sinne pitää mennä aikaisin aamusta, jotta siellä ehtii olla koko päivän. Jotenkin niin tuttua mulle toi "ei ajatteleminen" :D
Anyway, lähdin junalla Bredaan ja kas, junassa huomasin, etten ollut muistanut tehdä check in-leimausta: istuin siellä junassa kortti kädessäni ja totesin, että matkustan nyt sitten pummilla, ei sitä siellä enää saanut leimattua. Matka veloittuu siten, että mennessä check in ja lähtiessä check out ja summa määräytyy matkustetun määrän mukaan.
Bredassa kirjoittelin muutaman kortin bussia odotellessani, jolla menin Oosterhoutiin ja sieltä olis vielä pitänyt mennä yksi matka bussilla Drimmeleniin. Tajusin Oosterhoutissa, että Drimmeleniin menee busseja tunnin välein, kello oli melkein neljä; päätin etsiä jotain syötävää ja lähteä takaisin. Biesboschiin menisin ajan kanssa toisena päivänä.
Kävin siis syömässä spaghettia (eka kerta, kun syön täällä pastaruokaa) ja vietin mukavan jutteluhetken paikan pitäjien kanssa, nuorempi ja vanhempi nainen. Heiltä opin lisää hollantia: Wel je rousten, hyvien unien toivotus :)
Bussissa istuessani ihailin maisemia ja mietin millaista elämää he siellä mahtavat elää. Oosterhout ei ole mikään iso paikka, kauppoja, muutamia ravintoloita ja kahviloita, sieviä taloja erilaisine koristeineen jonkin verran kerrostaloja ja isoja tyhjiä tontteja, jotka näyttivät juuri alkamaisillaan olevilta rakennustyömailta. Meitä ihmisiä on maailmassa niin paljon ja jokaisella oma elämänsä, oma tarinansa.
Vähän harmittelin, etten nähnyt ihania eläimiä siellä puistossa, mutta Bredassa sitten hain smoothien ja käpyttelin edessä olevaan isohkoon puistoon (Park Valkenberg), joka näytti hyvin kauniilta. Kuvailin siellä vähän puita ja ympärillä avartuvaa jokimaisemaa.
Ensimmäisenä törmäsin ilokseni ihanaan perheeseen, johon kuului kanaemo, kukko ja 6 tipusta. Siihen tuli vanha mies, joka toi niille syötävää. Seurailin tovin niiden syömispuuhia ja visusti kipittelivät tipuset emonsa perässä. Kukkoja siellä oli useampiakin.
Puistossa oli mm.oheinen monumentti, muistomerkki sodassa kuolleille sekä renesanssin aikainen patsas Henri III puutarhassa.
Oli siellä toinenkin perhe: valkoposkihanhi poikueineen ja lintuja, erilaisia lintuja, joista mä nyt lokin tunnistin. Punanaamaisia hanhia tms.siellä oli myös, ne oli aika hauskan näköisiä :D Suihkulähde ja paljon hienoja vanhoja puita sekä kauniita kukkia. Rhodot mm.kukkii jo.
Tapasin vielä poislähtiessäni ihanan pikkuruisen valkoisen koiranpennun: kysyin saanko ottaa pari kuvaa, mies vastasi juu ota vaan, vastaantuleva nainen huusi jo kaukaa, että onko toi aito :D Se kieltämättä näytti lelulta, mutta kyllä se ihan aito oli :)
Anyway, lähdin junalla Bredaan ja kas, junassa huomasin, etten ollut muistanut tehdä check in-leimausta: istuin siellä junassa kortti kädessäni ja totesin, että matkustan nyt sitten pummilla, ei sitä siellä enää saanut leimattua. Matka veloittuu siten, että mennessä check in ja lähtiessä check out ja summa määräytyy matkustetun määrän mukaan.
Bredassa kirjoittelin muutaman kortin bussia odotellessani, jolla menin Oosterhoutiin ja sieltä olis vielä pitänyt mennä yksi matka bussilla Drimmeleniin. Tajusin Oosterhoutissa, että Drimmeleniin menee busseja tunnin välein, kello oli melkein neljä; päätin etsiä jotain syötävää ja lähteä takaisin. Biesboschiin menisin ajan kanssa toisena päivänä.
Kävin siis syömässä spaghettia (eka kerta, kun syön täällä pastaruokaa) ja vietin mukavan jutteluhetken paikan pitäjien kanssa, nuorempi ja vanhempi nainen. Heiltä opin lisää hollantia: Wel je rousten, hyvien unien toivotus :)
Bussissa istuessani ihailin maisemia ja mietin millaista elämää he siellä mahtavat elää. Oosterhout ei ole mikään iso paikka, kauppoja, muutamia ravintoloita ja kahviloita, sieviä taloja erilaisine koristeineen jonkin verran kerrostaloja ja isoja tyhjiä tontteja, jotka näyttivät juuri alkamaisillaan olevilta rakennustyömailta. Meitä ihmisiä on maailmassa niin paljon ja jokaisella oma elämänsä, oma tarinansa.
Vähän harmittelin, etten nähnyt ihania eläimiä siellä puistossa, mutta Bredassa sitten hain smoothien ja käpyttelin edessä olevaan isohkoon puistoon (Park Valkenberg), joka näytti hyvin kauniilta. Kuvailin siellä vähän puita ja ympärillä avartuvaa jokimaisemaa.Ensimmäisenä törmäsin ilokseni ihanaan perheeseen, johon kuului kanaemo, kukko ja 6 tipusta. Siihen tuli vanha mies, joka toi niille syötävää. Seurailin tovin niiden syömispuuhia ja visusti kipittelivät tipuset emonsa perässä. Kukkoja siellä oli useampiakin.
Puistossa oli mm.oheinen monumentti, muistomerkki sodassa kuolleille sekä renesanssin aikainen patsas Henri III puutarhassa.
Oli siellä toinenkin perhe: valkoposkihanhi poikueineen ja lintuja, erilaisia lintuja, joista mä nyt lokin tunnistin. Punanaamaisia hanhia tms.siellä oli myös, ne oli aika hauskan näköisiä :D Suihkulähde ja paljon hienoja vanhoja puita sekä kauniita kukkia. Rhodot mm.kukkii jo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti